johtuuko hitauteni sittenkin hämäläisyydestä

jatkoi toinen ystäväni. Tätä pohdin tulevaisuudessa (ja hämäläiseen tulevaisuuteen on matkaa...), tänä aamuna pitäydyn vielä äitiyden toistuvuudessa, samankaltaisuudessa ja jatkuvuudessa:

Äitiys on ihmeellinen asia, tietyt asiat pysyy ja paranoo

Mummoni viipotti etukumarassa
navetalta aitalle

tyhjä ämpäri hakkasi jalkoihin
mummon kiiruhtaessa aitalta kellariin

täysi ämpäri perunoita painoi
mummoni selkää yhä kumarampaan

mummo juoksi alasaunan kautta
keittiöön laittamaan perunat kiehumaan.

Näky toistui lapsuusvuosinani
nuoruusvuosina juoksijaksi vaihtui äitini.

Nyt minä viipotan etukumarassa
päiväkodilta metrolle

tyhjä kangaskassi laukussani
kiiruhdan töistä kauppaan

täysi ruokakassi painaa
käteni venyvät ja niskoja särkee

juoksen päiväkodin kautta
kotiin laittamaan perunat kiehumaan.

Sama kehä toistuu
juoksijat vaihtuvat.

blogia pitää kirjoittaa usein

ystäväni väitti minulle eilen. Kehittelipä hän ajatusta pidemmälle: ethän hoida lapsiasi yhtä huonosti kuin blogiasi. Niinpä. Tai sitten on kyse priorisoinnista, tuosta arjen suolasta ja sokerista.

Päivittäin elämä tuo eteen valintoja. Toiset helppoja, toiset vaikeampia. Vaikeinta on kasvaa valintoja tekeväksi vastuulliseksi aikuiseksi ja vanhemmaksi. Pitää harkita ja punnita. Miettiä vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Sitten on vielä tehtävä valinta, elettävä sen kanssa ja tarvittaessa vielä perusteltava ja puolustettava omia valintojaan.

Äiti on äidille susi. Äitien omat valinnat ovat jotenkin niin ylivoimaisen hienoja, ainoita ja ainutkertaisia. Toisella puolella on ne väärät, arveluttavat ja välinpitämättömät äidit, jotka yksinkertaisesti ajattelevat vain itseään, ostavat meikkejä ja valmisruokia sekä yrittävät päästä helpolla.

Valinnat väsyttävät. Joinakin iltoina kaadun suorilta jaloilta petiin ja nukahdan ennen kuin pää osuu tyynyyn. Joinakin iltoina hipsutan pitkin taloa ja pidän elämästäni. Kolmansina iltoina muiden äitien ainoat oikeat totuudet häiritsevät untani ja itsetyytyväisyyttäni.