Sä olet hyvä ja riittävä

- Mä rakastan urheilua. Siinä mä oon hyvä ja mua kehutaan. Ja kuorossa.

Ajatus: Mikä se on, että se kannustus ja kehuminen on niin vaikeeta. Ylpistyminenkö on suurempi ongelma kuin terve itseluottamus? Oikeesti!

Sanat: Kiva kuulla, mutta sä olet kyllä paljon muussakin tosi hyvä!

- No koulussa en oo hyvä. Paitsi liikunta- ja musatunneilla, koska siellä opet sanoo mukavia asioita.

Nämä vuodet todellakin jättävät jälkensä.

- Äiti, kuulitsä? Ne kehu mua! Ne sano mulle hyvä!

Ajatus: EI, miten tämä näin meni? Miten upea lapseni onkaan maahan lyöty ja miten voi olla noin ihmeellistä, että häntä kehutaan?

Sanat: joo, ihan mieletöntä! Kiva, että ne sano ääneen tollasia positiivisia juttuja.

- Äiti, ne ei dissannu mua. Mä olin ihan niinku muutkin. Mä tykkään koriksesta!

Nämä vuodet ovat todellakin jättäneet jälkensä.

- Äiti, kuulitko sä jo, mitä kävi koriksessa?

Ajatus: EI, ei taas. Kenen kanssa mun nyt pitää selvitellä, tasotella ja pyydellä anteeksi?

Sanat: Ei, en kuullut. Kerrohan.

- Meillähän oli se joukkuekuvaus. I ja E pyysi mua kaverikuvaan!

Helpotus ja kauhistus. Nämä vuodet ovat todellakin jättäneet jälkensä.