Hra L vuonna 2010

Ei näille jutuille oikein ole sanoja tai kuvia. Vain iloa ja ylpeyttä.

Olen osallistunut Hra L:n treeneihin neljä kautta. Monta tuskaista lähtöä, häsläävää treenikertaa ja vakavaa keskustelua.

Tänään poimitaan hedelmät: Se haastava lähtee reppu selässä fillaroiden yksin treeneihin.

Kyllä. Äitiä jännittää.

Sä olet hyvä ja riittävä

- Mä rakastan urheilua. Siinä mä oon hyvä ja mua kehutaan. Ja kuorossa.

Ajatus: Mikä se on, että se kannustus ja kehuminen on niin vaikeeta. Ylpistyminenkö on suurempi ongelma kuin terve itseluottamus? Oikeesti!

Sanat: Kiva kuulla, mutta sä olet kyllä paljon muussakin tosi hyvä!

- No koulussa en oo hyvä. Paitsi liikunta- ja musatunneilla, koska siellä opet sanoo mukavia asioita.

Nämä vuodet todellakin jättävät jälkensä.

- Äiti, kuulitsä? Ne kehu mua! Ne sano mulle hyvä!

Ajatus: EI, miten tämä näin meni? Miten upea lapseni onkaan maahan lyöty ja miten voi olla noin ihmeellistä, että häntä kehutaan?

Sanat: joo, ihan mieletöntä! Kiva, että ne sano ääneen tollasia positiivisia juttuja.

- Äiti, ne ei dissannu mua. Mä olin ihan niinku muutkin. Mä tykkään koriksesta!

Nämä vuodet ovat todellakin jättäneet jälkensä.

- Äiti, kuulitko sä jo, mitä kävi koriksessa?

Ajatus: EI, ei taas. Kenen kanssa mun nyt pitää selvitellä, tasotella ja pyydellä anteeksi?

Sanat: Ei, en kuullut. Kerrohan.

- Meillähän oli se joukkuekuvaus. I ja E pyysi mua kaverikuvaan!

Helpotus ja kauhistus. Nämä vuodet ovat todellakin jättäneet jälkensä.

Oma sisäinen poliisi

Lapset, joilla on hankaluuksia omien tunteidensa ja rajojensa kanssa, kertovat usein toiveammatikseen poliisin. Poliisi auttaa heitä pitämään kiinni säännöistä, kuuntelemaan ja tottelemaan.

Haastava tuomaroi viime kesänä useita otteluita. Toimiiko tuomari samanlaisenansisäisenä järjestyksenpitäjänä?

Äidin sydän kämmenellä

- Äiti, joko sä kuulit, mitä kävi siellä koriksen kuvauksissa?

Sydän pydähtyy. Hengitys kuuluu omissa korvissa. Se kylmä ja pistelevä tunne iholla. Jokainen solu on valmiina vastaanottamaan huonot uutiset.

- Ei, en kuullut. Mitäs siellä kävi?


Pelottaa, pelottaa. Kenen kanssa selvittelen tällä kertaa ja mitä.

- Iiro pyysi mua kanssaan kaverikuvaan!

Milloinkahan tästä tunteesta kasvaa eroon? Milloin ensimmäinen ajatus olisi, että mitäs kivaa siellä tapahtui.

Epäonnistumisen pelko asuu minussa. Tai varuillaanolo. Tämä haastava esikoinen pitää ei vain sydäntä, vaan paljoa muutakin kämmenellään. Minussa asuu edelleen se pelko, että kämmen suljetaan. Vaikka viimeinen vuosi on ollut upea ja luottamusta antava. Vaikka.