Tästä alkaa

Aamulla, päästyäni työpaikalleni, hykertelin tyytyväisenä. Uramuija oli selvinnyt taas yhdestä maanantaiaamusta.

Nina Mikkonen on viikossa onnistunut saamaan missionsa koko kansan tietoisuuteen. Siinä kadehdin häntä. Taitavaa. En tosin ole varma, olisinko halunnut tulla tietoiseksi hänen ajatuksistaan. Viimeistään Arto Nyberg -ohjelmassa meni Mikkosen puurot ja vellit iloisesti sekaisin: ay-liike vaati naiset pois kotoa, jotta nämä voivat ostaa valmisruokia ja meikkejä. Olen uramuija, joka en osta valmisruokia enkä meikkaa. Löytyyköhän mistään kotiäitiä, joka ostaa valmisruokia ja meikkaa?

Laitetaan ihmiset laatikoihin, teipataan laatikot kiinni ja kirjoitetaan päälle "hyvikset" ja "pahikset." Kannetaan laatikot eri puolille asenneaitaa ja aletaan huudella toisillemme syytöksiä. Vahvistetaan ennakkoluuloja kaikin mahdollisin tavoin. Ei siedetä erilaisuutta. Ymmärretään vain omaa elämäämme ja arvostellaan muiden elämää. OIKEESTI? Ei.

Nauru on hyvä tapa reagoida järkytykseen ja kiukkuun. Se ei lamaa ajattelua ja saa hölmöimmätkin jutut pysymään oikeissa mittasuhteissa. Silloin, kun jokin juttu heittää oikein kunnolla överiksi, niin sen uskottavuus kärsii - niin tässäkin asiassa. Eihän kukaan voi oikeasti olla sitämieltä, että äitien ainoa oikea paikka on kotona, eihän.

Minä hurraan 60-luvun uudistuksille! 2000-luvun suuri uudistus voisi olla oman itsetunnon kohottaminen muita mollaamatta?