- Äiti, joko sä kuulit, mitä kävi siellä koriksen kuvauksissa?
Sydän pydähtyy. Hengitys kuuluu omissa korvissa. Se kylmä ja pistelevä tunne iholla. Jokainen solu on valmiina vastaanottamaan huonot uutiset.
- Ei, en kuullut. Mitäs siellä kävi?
Pelottaa, pelottaa. Kenen kanssa selvittelen tällä kertaa ja mitä.
- Iiro pyysi mua kanssaan kaverikuvaan!
Milloinkahan tästä tunteesta kasvaa eroon? Milloin ensimmäinen ajatus olisi, että mitäs kivaa siellä tapahtui.
Epäonnistumisen pelko asuu minussa. Tai varuillaanolo. Tämä haastava esikoinen pitää ei vain sydäntä, vaan paljoa muutakin kämmenellään. Minussa asuu edelleen se pelko, että kämmen suljetaan. Vaikka viimeinen vuosi on ollut upea ja luottamusta antava. Vaikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti