torstai 16. huhtikuuta 2009

kiusaamista

Olen miettinyt yön, miksi tämä kiusaamisasia on niin vaikea. Siis onko vai ei poikani kiusannut naapuriluokan tyttöä koulumatkalla.

Pelkkä asian pohtiminen nostaa ihan valtavan paljon tunteita pintaan. Ensimmäisiä tunteita on oman lapsen puolustaminen ja eri syiden keksiminen, miksi asia ei näin ole. Sen jälkeen tulee kiukku ja viha, miten joku kehtaa syyttää minun lastani. Kolmanneksi mietin, että taisi muuten se tyttö itse aloittaa.

Mikään kokemistani tunteista ei auta minua. Olen edelleen asian kanssa solmussa. Asiaa ei myöskään helpottanut keskustelu tytön äidin kanssa; hän oli niin tunteessa, että paikoitellen olin ainoa aikuinen siinä keskustelussa. Jo pelkkä syytös on vakava ja siitä on kyettävä puhumaan edes aikuisten! Heidän pitää näyttää se puhumisen malli, jolla elämässä mennään eteenpäin. Se, joka huutaa koviten, ei saa olla ainoa, joka tulee kuulluksi.

Minusta mikään kuisaaminen ei ole luvallista. Ketään ei saa lyödä, töniä tai muuten fyysisesti uhata. Henkinen väkivalta ei ole luvallista. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteensa. Ja mitään näistä asioista ei poikanikaan saa tehdä - hänellä ei ole erillislupaa.

Jatkan tunnepainia.

2 kommenttia:

  1. Ja mistä tietää, milloin lapsi valehtelee ja milloin kertoo oman näkemyksensä / tulkintansa? Jos kaksi lasta kertoo samasta tilanteesta täysin erilaisen näkemyksen, kumpi on oikeassa? Onko oikeaa edes olemassa?

    Onko henkinen kiusaaminen vähemmän tuomittavaa kuin fyysinen? Jos yksi lällättää ja häiritsee puhumalla ja "olemalla tiellä", ja toinen hermostuu ja lyö lopulta kerran, onko syy vain lyöjän? Pitääkö lasta opettaa "lyömään takaisin verbaalisesti", koska siitä ei jää (näkyviä) jälkiä?

    Ja miten ratkaista asioita, kun aikuisillakin on kaikessa eri säännöt ja mallit?

    Elämä on.

    VastaaPoista
  2. Juuri tämän perimmäisen kysymyksen kanssa olimme tekemisissä. Onneksi keskustelemaan sekä molempien lasten opettajien kanssa että tytön äidin kanssa.

    EI ole helppoa selvitellä tuollaisia asioita, mutta luotan vahvasti avoimeen keskusteluun ja toisen kuuntelemiseen.

    VastaaPoista