Sä olet hyvä ja riittävä

- Mä rakastan urheilua. Siinä mä oon hyvä ja mua kehutaan. Ja kuorossa.

Ajatus: Mikä se on, että se kannustus ja kehuminen on niin vaikeeta. Ylpistyminenkö on suurempi ongelma kuin terve itseluottamus? Oikeesti!

Sanat: Kiva kuulla, mutta sä olet kyllä paljon muussakin tosi hyvä!

- No koulussa en oo hyvä. Paitsi liikunta- ja musatunneilla, koska siellä opet sanoo mukavia asioita.

Nämä vuodet todellakin jättävät jälkensä.

- Äiti, kuulitsä? Ne kehu mua! Ne sano mulle hyvä!

Ajatus: EI, miten tämä näin meni? Miten upea lapseni onkaan maahan lyöty ja miten voi olla noin ihmeellistä, että häntä kehutaan?

Sanat: joo, ihan mieletöntä! Kiva, että ne sano ääneen tollasia positiivisia juttuja.

- Äiti, ne ei dissannu mua. Mä olin ihan niinku muutkin. Mä tykkään koriksesta!

Nämä vuodet ovat todellakin jättäneet jälkensä.

- Äiti, kuulitko sä jo, mitä kävi koriksessa?

Ajatus: EI, ei taas. Kenen kanssa mun nyt pitää selvitellä, tasotella ja pyydellä anteeksi?

Sanat: Ei, en kuullut. Kerrohan.

- Meillähän oli se joukkuekuvaus. I ja E pyysi mua kaverikuvaan!

Helpotus ja kauhistus. Nämä vuodet ovat todellakin jättäneet jälkensä.

Oma sisäinen poliisi

Lapset, joilla on hankaluuksia omien tunteidensa ja rajojensa kanssa, kertovat usein toiveammatikseen poliisin. Poliisi auttaa heitä pitämään kiinni säännöistä, kuuntelemaan ja tottelemaan.

Haastava tuomaroi viime kesänä useita otteluita. Toimiiko tuomari samanlaisenansisäisenä järjestyksenpitäjänä?

Äidin sydän kämmenellä

- Äiti, joko sä kuulit, mitä kävi siellä koriksen kuvauksissa?

Sydän pydähtyy. Hengitys kuuluu omissa korvissa. Se kylmä ja pistelevä tunne iholla. Jokainen solu on valmiina vastaanottamaan huonot uutiset.

- Ei, en kuullut. Mitäs siellä kävi?


Pelottaa, pelottaa. Kenen kanssa selvittelen tällä kertaa ja mitä.

- Iiro pyysi mua kanssaan kaverikuvaan!

Milloinkahan tästä tunteesta kasvaa eroon? Milloin ensimmäinen ajatus olisi, että mitäs kivaa siellä tapahtui.

Epäonnistumisen pelko asuu minussa. Tai varuillaanolo. Tämä haastava esikoinen pitää ei vain sydäntä, vaan paljoa muutakin kämmenellään. Minussa asuu edelleen se pelko, että kämmen suljetaan. Vaikka viimeinen vuosi on ollut upea ja luottamusta antava. Vaikka.

Video lapsen oikeuksista sai kuopuksen näkemään painajaisia. Video oli katsottu ET-tunnilla koulussa.

- Äiti, tiesitkö, että lapsiakin voidaan myydä?

Tiedän kultaseni, mutta en halunnut sinun vielä tietävän. Halusin vielä luoda ympärillesi turvaa ja lämpöä.

- Tiesitkö, että lapsetkin voivat tehdä töitä vaarallisissa paikoissa niinku kaivoksissa?

Kyllä Pikku-Ukko, en vain halunnut sinun tietävän vielä.

- Oletko sä tiennyt, ettei kaikilla lapsilla ole kotia?

Kyllä. Toivoin, ettei nämä kamaluudet olisi vielä tulleet sinun elämääsi, päähäsi ja sydämeesi. Eikä yöllä uniisi.

- Mitä sä äiti aiot tehdä tälle kaikelle?

Luin viikolla 10-vuotiaasta pojasta, joka riuhui koulussa. Löi opettajia ja poliisit kutsuttiin paikalle. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten sen pojan äiti kestää tämän kaiken.

Aamun tunteina mietin, mihin olisimme päätyneet erilaisilla ratkaisulla. Päätin olla miettimättä.

Päässäni muotoutuu kasvatusajatus, joka perustuu samaan kuin Icehearts: onnistumisen kokemuksia, tykkäämistä ja luottamissa ihan jokaisen elämään. Uskon vahvasti, että hyvät valmentajat, pelikaverit ja seurat ovat olleet avainasemassa perheen lisäksi, että olemme sen haastavan kanssa tässä, missä nyt olemme.

Näitä kokemuksia pitäisi kaikkien lasten kokea ja varsinkin niiden haastavien, joiden korvat ja sielu on täynnään kieltoja ja torumisia.