- Hengitä Leila. Hengitä, sanoi ystäväni pahimpina aikoina, hengitä.
Minä hengitin, puhaltelin, puuskutin. Keskityin tärkeimpään: hengittämiseen.

Rutiinit piti lapsen ja minut koossa. Tiesin, mitä seuraavaksi tulisi ja laivani ei suurestikaan heilunut.

Riittävä uni piti pään selkeänä, kunnes sitä unta ei ollut riittävästi. Sitten minä taas keskityin hengittämiseen.

En jaksanut tavata ketään. Ystävät loukkaantuivat, jäivät matkalle, mutta minä keskityin hengittämiseen. Hengitin, olin huono ystävä ja hengitin.

Hyvät, kauniit ja empaattiset neuvot saivat minut tuntemaan riittämättömyyttä: vieläkö tuokin pitäisi pystyä. En karsinut, vaan lisäsin kaiken päälle aina uusia vaatimuksia itselleni. Keskityin taas hengittämiseen.

Kun helpotti, pystyin puhumaan. Kun vaikeutui, menin lukkoon. Ja hengitin itsekseni itseäni rauhalliseksi.

Nyt hengitys sujuu omaan tahtiinsa, keskittymättä ja rauhallisesti.