Miksi katse ja ajatus eivät voisi olla vain tässä hetkessä? Pitääkö aina olla suunnitelma, miten kaikki tulee etenemään. Mihin jäi Garpe diem - vai oliko minulla sitä alkujaankaan?
Kesäloman alku meni hengitystä tasatessa. Hektinen kesät, reistaileva terveys ja ainainen kiireen tuntu olivat vetäneet elämän heltit minimiin. Ei ole pelkästään miellyttävä kokemus kulkea mankelin läpi.
Lomaa vielä jäljellä melkein kaksi viikkoa. Ihana ja paras hetki menossa. Juuri se levähtäminen tässä ja nyt. Tässä olen, tästä nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti